Elli uupuu työpaikan tulostavoitteiden alle, irtisanoutuu ja päättää pitää välivuoden työelämästä. Välivuosi venyy toiseksi, kun uutta paikkaa ei löydy. Ari irtisanotaan muutosneuvotteluissa, ja korkeasta koulutuksesta huolimatta haastattelukutsut jäävät tulematta. Siiri on ollut työelämästä poissa jo vuosikymmenen. Innokkuutta ja osaamista olisi kaikilla, mutta työtä on hankala löytää.
Suomen väestö ikääntyy, ja meidän pitäisi kaikin voimin pitää kiinni kokeneista työntekijöistä. Heidän työllistymisellään ja työssä jaksamisellaan on suuri inhimillinen ja taloudellinen merkitys niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Eläketurvakeskuksen mukaan 55–64-vuotiaat suomalaiset käyvät töissä pohjoismaalaisia ikätovereitaan vähemmän, ja erityisen paljon petrattavaa olisi 60–64-vuotiaiden miesten työllisyydessä.
Julkisuudessa puhutaan paljon työllistymisen haasteista ja ikäsyrjinnästä, syystäkin: vuoden 2019 Eurobarometrin mukaan ikäsyrjintä on Suomessa muuta Eurooppaa yleisempää. Liian moni on menettänyt työpaikkansa tai saanut työhaastattelussa rukkaset ikänsä vuoksi. Haasteiden kuvaamisen lisäksi tarvitsemme keskusteluun kuitenkin myös ratkaisuja ja toivon näkökulmia.
Työllistämiseen tarvitaan usein yhteiskunnan apua. Koulutuksilla ja valmennuksilla voidaan auttaa ihmisiä päivittämään osaamistaan sekä pysymään ajan tasalla työelämän vaatimuksista. Samalla työnhakijan hyvinvoinnin ja pystyvyyden tunteen näkökulmasta on tärkeää keskittyä siihen, mihin hän voi itse vaikuttaa. Rekrytoijien ja työnantajien kuuluisi avata silmänsä kokeneiden työntekijöiden osaamiselle ja kokemukselle.
Kun työyhteisö muodostuu eri ikäisistä työntekijöistä, meillä on mahdollisuus oppia toinen toisiltamme. Pidemmän työuran tehneet ovat valmiita jakamaan hiljaista tietoaan nuoremmille kollegoille. Varttuneemmilla työntekijöillä on paljon työelämässä tarvittavia hyödyllisiä taitoja ja vahvuuksia, esimerkiksi muutosten ja epävarmuuden sietokyky sekä ylipäänsä elämässä haastavien asioiden kohtaamisen taito. He ovat valmiita sitoutumaan pitkiin työsuhteisiin eivätkä välttämättä tavoittele samoja asioita kuin nuorena työntekijänä. Heillä on vahva halu tehdä töitä, motivaatiota ja kykyä oppia uutta.
On hyvin ymmärrettävää, että työnhaun haasteet vetävät mielen matalaksi ja nakertavat itsetuntoa. Osa työnhakijoista jää jumiin omiin uskomuksiinsa iästä: ikäni vuoksi en tullut valituksi, samanikäinen naapurikaan ei työllistynyt, nuoret rekrytoijat palkkaavat vain omanikäisiään. Tummat mietteet täyttävät mielen, eikä työnhaku etene. Jotta voi löytää itselle sopivan työpaikan, jossain vaiheessa on aika päästää irti ikäpohdinnoista ja suunnata eteenpäin. Positiivinen asenne ja puhe itsestä auttavat työnhaussa.
Kaikkein tärkein neuvoni työhönvalmentajana on keskittyä niihin asioihin, joihin voit itse vaikuttaa. Varttunut työntekijä voi lähteä pohtimaan, millainen työntekijä hän oli 25- tai 30-vuotiaana ja mitkä asiat työelämässä ovat tänään toisin. Samalla voi peilata omaa osaamistaan nykyhetkeä vasten ja miettiä, missä asioissa nuorten työntekijöiden tulisi kehittyä ja mitä annettavaa varttuneella voisi olla nuorille – ja toisinpäin. Silloin voi oivaltaa oman arvonsa ja osaamisensa aiempaa syvemmin.
Kannattaa myös pohtia, mitä työelämältä oikeasti haluaa. Moni varttunut työntekijä on valmis vaihtamaan alaa, ja uusi elämäntilanne voi olla uusi mahdollisuus työllistyä. Hyvä on myös miettiä, haluaako tehdä etä-, lähi- tai hybridityötä ja millainen vuorokausirytmi itselle sopii. Elämänkokemuksensa ansiosta moni kokenut työntekijä tuntee itsensä hyvin ja osaa suunnata uraansa mieltymyksiään kohti.
Vaikutusmahdollisuuksien ja toiveiden lisäksi on hyvä keskittyä omiin vahvuuksiin ja niiden soveltamiseen työelämässä. Osaamisen ja vahvuuksien sanoittaminen sekä oman osaamisen markkinointi eivät ole ihan helppoja asioita. Joskus omia valttikortteja voi olla haastava huomata, jolloin sanalista- tai valintatehtävistä voi olla apua. Vahvuuksien tunnistamisen jälkeen ne kannattaa perustella hyvin. Missä juuri sinä loistat? Millaista palautetta olet saanut tiimityötaidoista? Oletko työssäsi aktiivinen kehittäjä? Osaamisen ja vahvuuksien sanottamiseen kannattaa panostaa tänä päivänä CV:n lisäksi LinkedInissä.
Huippuunsa hiottua CV:tä ja osaamisen kirkasta sanoittamistakin tärkeämpää on, että työnhakija pitää itsestään hyvää huolta. Työnhakuun kannattaa luoda säännöllinen rutiini, joka auttaa sekä ottamaan askeleita kohti tavoitteita myös rajaamaan hakemista. Arkeen on hyvä rytmittää myös liikuntahetkiä, itselle mieluisaa tekemistä sekä lepoa. Hyvä psyykkinen ja fyysinen kunto auttaa taittamaan työnhaun matkaa kevyemmin – iästä riippumatta.
Mieleeni on jäänyt 60-vuotias laivuri, joka kaipasi pois vuorotyöstä ja etsi uutta työtä mantereella. Mietimme yhdessä, mitä hän haluaisi tehdä ja miten merellä kertynyttä osaamista voisi hyödyntää maissa. Työnhaussa hänen vahvuutensa oli työnantajien suora kontaktointi. Asiakkaani lähti järjestelmällisesti kyselemään lähialueelta erilaisia huoltotöitä ja sai lopulta valita kolmesta työpaikasta itselleen mieluisimman – huoltotyöt koneiden ja kiinteistön parissa. Laivurin tarina muistuttaa meitä siitä, kuinka oman paikan työelämässä voi löytää, kun tuntee itsensä, nojaa vahvuuksiinsa ja keskittyy mahdollisuuksiin tässä hetkessä.
Blogin kirjoittaja on Liven työhönvalmentaja Anu Löytönen-Parkkamäki. Anulla on pitkä kokemus työhönvalmentajana mm. työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa Työ-SIB-ohjelmassa.