Live-säätiö järjesti Kohti yhdenvertaista ja monimuotoista työelämää -paneelikeskustelun, jonka tavoitteena oli tarkastella täsmätyökykyisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Arvioidaan, että Suomessa on noin 60 000 täsmätyökykyistä, joilla on halu ja tahto osallistua työelämään, mutta jäävät sen ulkopuolelle joustamattomien rakenteiden ja ennakkoluulojen vuoksi. Liven järjestämässä keskustelussa päähuomio kiinnittyi yhteiskunnalliseen polarisoitumiseen, vallitsevaan työvoimapulaan ja työttömyyden inhimillisiin ja kansantaloudellisiin kustannuksiin.
Yksi keskusteluun osallistuneista panelisteista oli Helsingin piispa Teemu Laajasalo, jonka mukaan työttömyydelle ei voida laskea ainoastaan kansataloudellista hintalappua - sen inhimillinen hinta on merkittävä.
- Ihminen, joka haluaisi olla osa jotain, kantaa vastuuta, saada hallinnan tunnetta elämään, ja kokea omanarvontuntoa ja merkitystä jätetään sivuun, niin onhan se aivan kamala asia. Hinta on kova. Ne ehkä joskus jäävät hieman sivuun sen takia, että katsomme sitä tällaisena teknisinä ja taloudellisina kysymyksenä.
Työttömyyden kansantaloudellisista kustannuksista puhuttaessa, Laajasalon mukaan työelämältä vaadittaisiinkin nyt kovien arvojen sijaan pehmeyttä - joustavuutta, kärsivällisyyttä ja asenteiden muutosta.
- On ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä tekemään töitä. Se olisi kauheaa, jos meillä olisi yhteiskunta, joka prässäisi, edellyttäisi tai pakottaisi sellaiset ihmiset töihin. Mutta ehkä tämä kaunis ajatus on tässä vuosikymmenten varrella jalostunut hyveestä paheeksi niin, että ihmiset, jotka sydämessään haluaisivat tai kaipaisivat, jollain tavalla jäävät joustamattomien rakenteiden tai asenteiden tai kärsimättömien ihmisten jalkoihin.
Laajasalo kertoo työllistäneensä täsmätyökykyisiä kirkon eri tehtäviin työuransa aikana. Hän muistuttaa, että työllistäminen vaatii joustavuutta ja työtehtävien muotoilua.
- Usein on niin, että se alku on ollut hidas. Se on edellyttänyt kalibrointia, mittasuhteita ja miettimistä, että miten tämä paketti saadaan kuntoon. Mutta sen jälkeen laatu, sitoutuneisuus, ne ovat olleet todella hyviä. Ja näen, että tässä on mahdollisuus siihen, että kaikki voittavat.
Suomessa puhutaan yhteiskunnallisesta polarisoitumisesta eli eriarvoistumisesta. Arvot, asenteet, taloudellinen ja terveydellinen hyvinvointi eriarvoistavat ihmisiä ja ihmisryhmiä kauemmaksi toisistaan. Piispa kertoo näkevänsä työssään merkkejä yhteiskunnallisesta polarisoitumisesta esimerkiksi diakoniatyön kautta.
- Jos ajatellaan kirkon näkökulmasta, niin kyllähän diakonia on tilkitsevää toimintaa, joka nimenomaisesti yrittää etsiä niitä, jotka jäävät kaikenlaisiin väleihin. Ja jos katsoo sieltä miltä maailma näyttää - olkoon se sitten leipäjonosta tai jostain äärimmäisestä sivuun jäämisestä, kodittomuudesta, niin kyllä on helppo sanoa, että maailma näyttää kovin erilaiselta kuin sitten työssäkäyvän ihmisen maailma.
Laajasalon mukaan työllä on tietynlainen itseisarvo ihmisen elämässä - se on väline pitää itsestään huolta, tulla toimeen ja kokea hallinnan tunnetta. Hän kuitenkin muistuttaa, että työttömyys asettaa taloudellisten kysymysten lisäksi muitakin haasteita yksilölle.
- Minulla on sellainen tuntuma, että nimenomaan se osattomuuden kokemus ja vaille tai sivuun jääminen on yksi olennaisimpia asioita, jotka työttömyyden tilanteisiin liittyvät.
Laajasalo pitää tärkeänä sitä, että yhteiskunta antaa erilaisissa kriisitilanteissa ihmisille uusia alkuja - kuka tahansa voi jossain elämänsä vaiheessa kokea haasteita, joissa ei yksin pärjää.
- Jos ajattelemme, että maahanmuuttaja tulee tänne. On hyvin tärkeää, että hän saa uuden alun. Tai jos ihminen kokee elämässään ison pettymyksen tai sairauden tai muun, niin hän saa uuden alun. Ajattelen, että se on myös yksi osa työelämän tukemista. Joillakin ne kaaret ovat eheitä ja pitkiä, mutta joillakin tulee erilaisia, syystä tai toisesta olevia kompastumisia tai vaikeuksia. Mutta yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että on mahdollisuus aloittaa uudestaan, Laajasalo sanoo.