Työ luo osallisuutta, mutta kymmenet tuhannet täsmätyökykyiset jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle asenteiden, ennakkoluulojen ja tietämättömyyden vuoksi. Kesän 2024 SuomiAreenassa Live keskusteli täsmätyökykyisten asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä.
Suomessa arvioidaan olevan noin 65 000 – joidenkin arvioiden mukaan jopa satojatuhansia – täsmätyökykyisiä henkilöitä. Täsmätyökykyinen on henkilö, jolla on käytössä osa työkyvystään ja ennen kaikkea halu ja motivaatio työkykynsä käyttämiseen. Moni täsmätyökykyinen ihminen haluaisi osallistua työelämään, mutta valitettavasti suomalaisen työelämän ovet ovat pysyneet heiltä toistaiseksi kiinni.
Yksi Liven panelisteista oli Liven toimitusjohtaja Marja Pajulahti. Pajulahden mukaan on loistavaa, että yhteiskunnassa puhutaan täsmätyökykyisyydestä sekä monimuotoisuuden tuomista hyödyistä yrityksille.
– Suora ja rohkea puhe työllistymisen esteistä ja vaihtoehdoista mahdollistaa ratkaisujen löytämisen. Hyviä työllistämismalleja ja -keinoja on jo olemassa. Yksi hyvä malli ei riitä, vaan tarvitsemme useita, Pajulahti sanoi.
Täsmätyökykyisyyden määrittely ja säädökset voivat Pajulahden mukaan olla paikallaan. Määrittelyt eivät kuitenkaan välttämättä edistä yksilöiden asiaa, ja siksi painopisteen pitäisi hänen mukaansa olla keinoissa. Pajulahti nosti esiin myös yksilöiden kohtaamisen merkityksen.
– Meidän pitää nähdä ja kohdata yksilö. On tärkeää, että saamme hänet uskomaan vahvuuksiinsa ja kertomaan niistä työnantajille, jotta jokainen pääsee näyttämään omat kykynsä, Pajulahti sanoi.
Kuka tahansa meistä voi elämän eri vaiheissa olla täsmätyökykyinen, Pajulahti totesi. Työelämässä on paljon täsmätyökykyisiä, ja lähes kaikki työnantajat ovat jo jollain tavoin asian ääressä ja tarvitsevat lisää erilaisia keinoja käyttöönsä.
– Tarvitsemme keinoja esimerkiksi asenteiden muuttamiseen sekä pelkojen ja tietämättömyyden vähentämiseen. Täsmätyökykyinen yksilö voi miettiä, kelpaako hän työelämään, Pajulahti pohti.
Haasteita voi luoda sekin, että työelämässä toimenkuvarajaukset ovat usein tiukkoja. Pajulahti kertoi kannustavan esimerkin trukkikuskista, joka oli valtavan hyvä omassa työssään mutta jolle työn kirjaaminen tuotti haasteita. Työyhteisö oli onnistunut ratkaisemaan asian niin, että trukkikuski ajoi trukkia ja toinen työntekijä teki kirjaukset.
Paneelissa keskusteltiin myös siitä, tulisiko yritysten kantaa vastuuta yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä jollakin muulla keinolla verovelvollisuuden lisäksi. Pajulahden mukaan erityisesti työvoimapula sekä sosiaalisen vastuun korostuminen ovat ajaneet yrityksiä etsimään uudenlaisia tapoja työllistää erilaisia ihmisiä.
– Yritykset hyötyvät siitä, että ne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa etsivät ja hyödyntävät ratkaisuja erilaisten ihmisten työllistämiseen. Rakenteitakin tarvitaan, mutta en jäisi odottamaan lisälakeja tai hallituksen toimia. Sen sijaan hyödyntäisin olemassa olevia asioita ja kantaisin sitä kautta vastuuta, Pajulahti kannusti.