Ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa keskeisesti hänen mahdollisuutensa työllistyä ja tehdä mielekästä työtä. Suomessa on yli 60 000 ihmistä, jotka jäävät työelämän ulkopuolelle, vaikka haluaisivat olla töissä. Syitä työllistymättömyydelle voivat olla esimerkiksi oppimisvaikeudet, osatyökyky, liikuntarajoitteet tai heikompi kielitaito.Suomessa on työvoimapula, joka koskettaa lähes kaikkia aloja ympäri maata. Kuulemme usein, että työllisyysasteen on noustava, jotta hyvinvointivaltio voidaan rahoittaa. Tämä on totta, mutta työllisyyttä pitäisi ensisijaisesta katsoa yksilön näkökulmasta – ei valtion. Pääsy työelämään on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja sosiaalisuutta sekä tapa kiinnittyä yhteiskuntaan. Tottakai myös työn tuoma taloudellinen hyöty on ratkaiseva.
Meidän on rakennettava Suomea, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua kykyjensä mukaan. Ihminen olkoon itse paras arvioimaan oman työkykynsä. Vastaavasti meidän on tuettava malleja, jotka mahdollistavat työn tarjoamisen yhä useammalle. Valitettavasti työmarkkinamme eivät nykyisellään tue monimuotoisuutta ja yksilöllisyyttä niin hyvin kuin niiden pitäisi. Kuitenkin työllistymisessä on keskeistä se, että pääsee aluksi edes vähissä määrin kokeilemaan siipiään ja kerryttämään kokemusta.
"Paikallinen sopiminen sallisi joustot työsuhteissa ja madaltaisi työnantajan kynnystä tarjota työmahdollisuus ihmiselle, joka poikkeaa henkilöistä, joita työnantaja on tyypillisesti palkannut."
Suomen työmarkkinoilla vallitsee edelleen pitkälti yhden koon kulttuuri, jossa valtakunnallisesti määrätään kaikille aloille kiinteät työehdot. Se ei aina mahdollista räätälöityjä työsuhteita – kuten täsmätyöllistämistä. Tavoitteena tulee olla, että vähimmäisehdot turvataan, mutta muuten jokaisella työpaikalla pitää voida sopia työehdoista työnantajan ja työntekijän kesken. Paikallinen sopiminen sallisi joustot työsuhteissa ja madaltaisi työnantajan kynnystä tarjota työmahdollisuus ihmiselle, joka poikkeaa henkilöistä, joita työnantaja on tyypillisesti palkannut. Työssäoppiminen on saatava kunniaan: osaamisen ja kokemuksen karttuessa palkka nousee ja mahdollisuudet laajenevat.
Myös sosiaaliturvaa tulee uudistaa. Kenenkään ei pidä kokea taloudellista haittaa siitä, jos siirtyy sosiaaliturvalta osin tai kokonaan työelämään. Jokaisesta palkasta pitää jäädä vähintään puolet käteen. Tarvitsemme vahvan perusturvan ja sen rinnalle voimakkaat kannustimet tarttua työhön - aluksi vaikka vain lyhyiksi pätkiksi.
Visiossani vuonna 2030 yksikään ihminen ei syrjäydy, ei nuori eikä vanha, ei Suomessa tai muualla syntynyt. Jotta näin olisi, on meidän otettava työmarkkinoiden joustavoittamisen haaste tosissaan. Tehdään Suomesta mahdollisuuksien maa!
Elina Valtonen, kansanedustaja, Kokoomus
