Elämme maailmassa, jossa jokainen kohtaa opinnoissaan ja työssään kasvavan informaatiotulvan ja alati kiireisemmän arjen. Aistimme ja aivomme joutuvat koville entistä nuorempana. Moderni elämä asettaa haasteita jokaiselle, mutta erityisesti niille, joilla on oppimisvaikeuksia, jokin vamma tai, jotka kuuluvat neurokirjolle.
Yhä useampi tarvitseekin tukea oppimiseen ja opiskeluun. Viime syksynä julkaistussa lukiolaisten barometrissä ilmeni opiskelijoiden suuri tuen tarve. Jopa kolmasosa lukiolaisista kokee tarvitsevansa opintoihinsa lisää tukea. Toisaalta tutkintoon johtavan ammatillisen koulutuksen opiskelijoista 11% sai erityistä tukea, mikä on 11 prosenttia koko ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärästä.
Vaikka oppimisen tuen määrä ja laatu ovat kehittyneet, tarvitsemme edelleen toimia, joilla voimme varmistaa jokaisen jouhevan oppimispolun varhaiskasvatuksesta aikuisuuteen. Meidän on huolehdittava siitä, että kaikenlaiset oppilaat saavat oikeanlaista sekä oikea-aikaista tukea. Sen lisäksi, että tunnistamme mahdollisimman varhain tukea tarvitsevat lapset ja nuoret, vaatii aito inkluusio riittäviä resursseja. Yksilöllinen tuki ja kuntoutus eivät ole mahdollisia ilman, että suuntaamme niihin rahaa.
Lisäksi tarvitsemme pitkäkatseista näkemystä siitä, että tarjottu tuki nivoutuu lasten, nuorten ja opiskelijoiden arkeen. Laadukas oppiminen vaatii ennen kaikkea hyvinvoivaa oppilasta tai opiskelijaa.
Meidän on kyettävä tunnistamaan erityisesti elämänmuutoksiin liittyvät haasteet ja mahdollisuudet. Oppilas- ja opiskelijahuollossa olisi kyettävä ottamaan koppi koulupolun erilaisissa nivelvaiheissa: siirryttäessä alakoulusta yläkouluun ja perusopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Noissa hetkissä on ymmärrettävä, että arjen ja rutiinien muutos vaatii enemmän ponnistelua neurokirjolla olevilta ja vammaisilta.
"Myös ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan oppimisen tukea, jotta jokaiselle mahdollistetaan yksilöllinen reitti työelämään. Tämä ei onnistu ilman riittäviä resursseja."
Samalla nämä nivelvaiheet ovat hyvä mahdollisuus tarkistaa, onko tuen tarpeessa muutoksia – myös niiden kohdalla, jotka eivät ole aiemmin tarvinneet tukea. Esimerkiksi monien tyttöjen oppimisen ja tarkkaavaisuuden haasteet tulevat esille vasta koulupolun edetessä.
Erityispedagogiikan, yhdenvertaisuuden ja inkluusion ymmärtäminen on otettava entistä paremmin huomioon kasvatustieteiden koulutuksessa. On myös kehitettävä ja vahvistettava inklusiivista osa-aikaista erityisopetusta ja yhteisopettajuutta. Erityisopettajista onkin koko maassa huutava pula. Tähän pulaan saadaan nyt ainakin jonkinlainen vastaus, kun Tampereen yliopisto sai luvan jatkossa kouluttaa erityisopettajia.
Suuri osa tukea tarvitsevista peruskoululaisista ohjautuu ammatilliseen koulutukseen. Tavallisissa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee suuri osa erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista.
Myös ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan oppimisen tukea, jotta jokaiselle mahdollistetaan yksilöllinen reitti työelämään. Tämä ei onnistu ilman riittäviä resursseja. Siksi meidän onkin ehdottoman tärkeää saada säädökset sekä rahoitusta yleiseen ja tehostettuun tukeen. Tämä tarkoittaisi tukiopetuksen ja osa-aikaisen erityisopetuksen säätämistä lailla. Kannatan tätä. Ensi vaalikaudella on turvattava ammatillisen koulutuksen sekä valmentavan koulutuksen opiskelijoille oikeus erityisopetukseen.
Tämän kaiken lisäksi meidän olisi pysähdyttävä pohtimaan, miten voisimme muuttaa yhteiskuntaa niin, että yhä useampi voisi toimia siinä omana itsenään ilman jatkuvaa pinnistelyä. Pelkkä tuen määrän lisääminen ei auta, jos yhä useampi uupuu järjestelmässä yhä nuorempana. Tuolloin uhkana on, ettemme kykene auttamaan riittävästi juuri niitä, joilla tuen tarve – ja myös syrjäytymisen uhka – on suurin.
Bella Forsgrén, kansanedustaja, Vihreät
