Omaishoitajien parikurssi antoi Vilho Riuttaselle tukea omaishoitajan arkeen

Joulu Riuttasilla on aina täynnä iloa ja lämpöä, kun heidän kotinsa täyttyy naurusta ja lasten äänistä. Kymmenen lastenlasta vanhempineen on osoitus eletystä elämästä ja hienoista muistoista, joita vuosikymmenet ovat heille tuoneet.

– Joulupäivä olimme kahdestaan ja se käytettiin lepoon. Aattona ja sen jälkeen tapaninpäivänä on ollut elämää ja vipinää, Vilho Riuttanen kertoo iloisena. Yhteistä matkaa Vilho ja Anja Riuttasella on lähes viisi vuosikymmentä ja edessä häämöttävät kahden vuoden kuluttua kultahäät. Vaikka elämä on paljon antanut, se on myös ottanut, sillä Anja sairastui Parkinsonin tautiin noin kolmetoista vuotta sitten. Sairauden eteneminen on ollut hidasta, eikä sairaudelle tyypillistä vapinaa ole esiintynyt, mutta lihasjäykkyys ja hitaus asettavat haasteita arkeen. Hiljalleen sairastumisen jälkeen Vilhosta tuli Anjan omaishoitaja. Vastuu kotitöistä siirtyi vähitellen hänelle.

– Omaishoitajaksi siirtyminen tapahtui huomaamatta arjen keskellä. Siitä ei kuitenkaan tullut vahvaa tunnereaktiota, sillä pystyin valmistautumaan siihen sairauden hitaan etenemisen vuoksi.

“Keskusteluiden myötä koin, etten ole yksin tilanteeni kanssa.”

Omaishoito koskettaa lähes jokaista suomalaista jossain vaiheessa elämää hoitajana tai hoidettavana. Omaishoitajaliiton mukaan Suomessa noin 80 prosenttia hoivasta on omaisten ja läheisten vastuulla. Vastaavasti Suomen Punainen Risti arvioi, että Suomessa on yli miljoona omaishoitajaa, ja useimmat hoitavat läheistään ilman virallista omaishoitajastatusta. Yksi heistä on Vilho Riuttanen. Omaishoitajan rooli on vaativa, ja se vaatii omistautumista, kärsivällisyyttä ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Oman hyvinvoinnin vaaliminen ja ajoittainen lepo ovat tärkeitä, jotta jaksaminen säilyy. Tieto ja tuki ovat myös keskeisiä tekijöitä, jotka voivat auttaa omaishoitajaa ymmärtämään paremmin hoidettavan tilannetta sekä tarjoamaan käytännön apua ja emotionaalista tukea.

Vilho Riuttanen pitää myös tärkeänä, että tukea muuttuneeseen elämäntilanteeseen tarjotaan erilaisten kuntoutus- ja virkistyskurssien avulla. Omaishoitajat voivat osallistua Kelan järjestämille ja kustantamalle omaishoitajien parikursseille saadakseen tarvitsemaansa tukea. Tähän tukeen hakeminen ei edellytä lääkärinlausuntoa tai muita lääketieteellisiä selvityksiä. Lisäksi omaishoitajalla ei tarvitse olla kunnan kanssa laadittua omaishoitosopimusta. Mahdollisuus hakeutua kurssille on avoin myös toistuvasti, mikäli omaishoitajan elämäntilanne edellyttää tuen jatkamista omaishoitajuuden kestäessä.

Riuttaset osallistuivat Kelan kustantamalle ja Live Iisalmen järjestämälle parikurssille viime vuoden aikana. Kurssilla oli kolme viiden vuorokauden lähijaksoa, joissa jaettiin tietoa omaishoitajuuteen liittyviin kysymyksiin ja haasteisiin. Vilho Riuttanen koki saavansa kurssilla tärkeää tietoa omaishoidettavan ravitsemuksesta, liikunnasta ja lääkityksestä omasta hyvinvoinnista puhumattakaan. Majoitus ja ruokailu lukeutuvat myös Kelan kustantamalle kurssille. Vapaa-ajalla oli mahdollisuus käydä kuntoilemassa Liven omalla kuntosalilla, lukea lehtiä tai vaikkapa tutustua Iisalmen kauniiseen kaupunkiin. Esimerkiksi Riuttaset vierailivat Iisalmen teatterissa eräänä iltana kulttuuria nauttiakseen.

Tärkeänä osana kurssia ovat vertaiskokemukset, joita omaiset jakavat – oli kysymys iloista tai suruista. Riuttasen mukaan omaishoitajien keskinäinen suhde tiivistyi jaettujen kokemusten myötä.

– Tässä viimeisellä jaksolla jaoimme henkilökohtaisia asioita elämästämme. Se on tietyllä tavalla rakentavaa ja lisää ymmärrystä toistemme arjesta. Keskusteluiden myötä koin, etten ole yksin tilanteeni kanssa. Meitä omaishoitajia on paljon ja sitä kautta tietynlainen yhteydentunne syntyi.

Tunnetta vahvisti myös se, että omaishoitajat saivat lähijaksoilla ollessaan omaa vapaa-aikaa, joka koettiin arvokkaaksi hektisen arjen keskellä.

– Tässä tuli voimakkaasti esille se, että omaisille annettiin oma vapaus ja saivat olla huoletta omaisistaan. Jokainen tiesi, että he ovat hyvässä hoidossa.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Kurssin puistokierroksella voi tankata vaikka rollaattorin. Kuvassa Anja Riuttanen. Kuva: Vilho Riuttanen

“Meidän ei tarvitse miettiä elämämme ensimmäistä tai viimeistä vaihetta”

Vilho ja Anja Riuttanen ovat hakeneet tukea ja apua muuttuneeseen elämäntilanteeseen sekä omaishoitajien parikurssilta että Kelan tukemilta Parkinson-kursseilta. Myös osallistuminen Keski-Suomen Parkinsonyhdistyksen toimintaan on antanut paljon tietoa ja vertaistukea. Se on auttanut heitä kohtaamaan sairauden ja hyväksymään sen sellaisenaan.

Elämässä ei Vilhon mukaan kysymys ole siitä, mitä tapahtuu huomenna, vaan miten suhtaudumme tähän päivään.

– Ihmiselämässä on kolme tärkeää tapahtumaa: syntymä ja kuolema. Niiden välissä on tämä päivä ja me elämme tätä päivää parhaillaan. Meidän ei tarvitse miettiä elämämme ensimmäistä tai viimeistä vaihetta. On elettävä tätä päivää ja ottaa kaikki ne hyvät piirteet niistä päivistä mitä on tarjolla. Siellä on huonoja ja heikkoja ja vaikeitakin tilanteita ja niiden kanssa mennään ja ennen kaikkea katsotaan mitä hyvää ne tuovat tullessaan.

Tutustu Liven omaishoitajien parikurssiin tästä.