Ammattiopisto Liven alumnin, Laura Löfmanin, 30, tarina on esimerkki periksiantamattomuudesta ja siitä, miten oikeanlainen tuki ja määrätietoisuus voivat auttaa saavuttamaan ammatillisia unelmia. Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon suorittamisen jälkeen hän työskentelee nyt viestintäassistenttina Espoon kaupungilla.
Ennen hakeutumista Ammattiopisto Liveen minulla oli huonoja kokemuksia aikaisemmista kouluista, aloittaa Laura.
– Pääsin opiskelemaan kultasepäksi 2013, samaan aikaan sain diagnoosiksi Ehlers-Danlosin syndrooman, mikä selitti kipuiluni nuoruudesta lähtien.
Kouluissa ei uskottu, että olen sairas, koska näytin kuitenkin päältä päin katsottuna hyvinvoivalta. Jaksoin meikata joka päivä kouluun lähtiessä ja olen muutenkin tosi iloinen ja positiivinen persoona, niin sairaus ei siten näy ulospäin juurikaan minun kohdallani.
Ehlers-Danlosin syndrooma (EDS), on harvinainen perinnöllinen parantumaton sidekudossairaus.
– Oireyhtymässä on mm. kehon yliliikkuvuutta ja siihen sisältyy huonoa palautumista kaikista fyysisistä ja sosiaalisista tilanteista. Kaikki kuormittaa normaalia enemmän ja lisäksi on erilaisia muitakin sisäelimiin liittyviä oireita sekä infektioherkkyyttä. Toimintakykyni vaihtelee päivittäin sekä erilaisia kipuja on jatkuvasti. EDS:n lisäksi minulla on myös vaikea migreeni.
Löfman kertoo, että varsinkin koulussa sairauden kanssa on ollut haastavaa, kun kaikki ylähengitystieinfektiot pitkittyivät.
– Oli vaikeaa päästä koulurytmiin takaisin, kun oli ollut pari viikkoa kipeänä ja koulusta poissa. Sitten olin taas pari viikkoa terveenä, kunnes sain taas uuden flunssatartunnan, josta muodostui kierre ja jäin usein opinnoissa jälkeen.
Löfman oli ensin työharjoittelussa hopeakorupajalla, josta kiinnostus heräsi korujen tekoon. Tämän jälkeen hän hakeutui metalliartesaaniopintoihin.
– Siirryin sieltä opiskelemaan kultasepäksi, mutta opinnot eivät kuitenkaan sairasteluiden vuoksi edenneet. Kokeilin myös kosmetologin opintoja jonkin aikaa. KELA:n uravalmennuksen ja kuntoutuksen rohkaisemana aloin miettiä hakeutumista ammatilliseen erityisoppilaitokseen. Ajattelin, että media-ala olisi minulle sopivin, koska olin jo aikaisemmin opiskellut vuoden audiovisuaalista viestintää heti peruskoulusta valmistuttuani.
Vaikka neljät aiemmat opinnot olivat jääneet kesken sairasteluiden vuoksi, Liven järjestämä koulutus oli viides, josta Laura vihdoin valmistui.
– Livessä sain tarvitsemaani tukea ja ymmärrystä, jota en aikaisemmissa kouluissa ollut saanut. Koin, että opettajat uskoivat taitoihini ja näkivät potentiaalini, Löfman muistelee.
Opiskeluajoista nousee paljon mukavia muistoja mieleen.
– Olen saanut hyvän ystävän luokkakaverista, jonka kanssa olen yhteyksissä päivittäin edelleenkin. Yksi mieleenpainuvin asia oli videon tuottaminen asiakastyönä, josta sain tosi hyvää palautetta asiakkaalta. Se antoi itselle onnistuneen fiiliksen.
Löfman suoritti työssäoppimisjakson Espoon kaupunginmuseossa, jossa hänen tehtävänään oli valokuvata museon varastossa olevia esineitä. Hänen valokuvaustaitonsa saivat kiitosta.
– Harjoittelujakso venyi sovittua pidemmäksi, koska tykkäsin työstä paljon ja museolla pidettiin työnjäljestäni. Museon kautta sain kontakteja Espoon kaupungin työntekijöistä ja valmistuttuani Livestä sain tiedon, että kontaktini olivat suositelleet minua viestintäassistentiksi Sosiaali- ja terveystoimialalle. Sain viestintäassistentin työpaikan ja olin puoli vuotta siellä tekemässä korona-ajan kriisiviestintää, kuten erilaisia animaatioita koronaan liittyen sekä videoita ja haastatteluja. Lisäksi tein PDF-lomakkeita saavutettavaan muotoon.
Tämän jälkeen Löfman siirtyi nykyiseen tehtävään kulttuurin tulosyksikköön.
– Työ on paljon luovempaa, on enemmän graafista suunnittelua ja lisäksi teen paljon sisällöntuotantoa sosiaaliseen mediaan ja verkkosivuille kuin myös markkinointikampanjoita alusta loppuun. Vahvassa roolissa on niin ulkoinen kuin sisäinenkin viestintä. Olen ollut myös verkkosivualustan kehittämistyössä mukana ja hiljattain etenin tuoteomistajaksi toiseen kehitystyöhön.
– Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä mielekästä työtä, joka sopii omille arvoilleni. Pidän myös sitä, että esihenkilöt tukevat minua ja ymmärtävät tilanteeni ja haasteeni. Nämä tiedostaen, työntekoa on onnistuttu räätälöimään minulle sopivaksi.
Laura pystyy työskentelemään joustavasti ja tekee pääsääntöisesti etätöitä.
– Käyn kerran viikossa toimistolla, etätyö auttaa jaksamisessa ja toimintakykyni pysyy paremmin yllä, kun arki ei ole liian kuormittavaa.
– Ensimmäiset puoli vuotta työskentelin palkkatuella Sosiaali- ja terveystoimialalla (nyk. Hyvinvoinnin ja terveyden toimiala). Siirryttyäni Kulttuurin tulosyksikköön olin pari ensimmäistä vuotta juniorimallirahoituksella, joka toteutettiin pienissä pätkissä. Sen jälkeen selvitettiin, saadaanko rahoitusta palkkaamiseeni ja tällä hetkellä työsuhteeni jatkuu tämän vuoden loppuun asti.
Löfman opiskelee töiden ohessa Turun ammattikorkeakoulussa Mediatuotantoa etänä.
– Opiskelu on inspiroivaa, mutta myös kuluttavaa kokopäivätyön ohella. Tiedän kuitenkin, että korkeakoulututkinnosta on hyötyä tulevaisuudessa työllistymisen ja ammatillisen kehittymisen kannalta.
– Panostakaa asiakastöihin ja työssäoppimisjaksoihin. Kontaktit ovat ensiarvoisen tärkeitä, sillä niiden avulla voi saada suosittelijoita ja myös työllistyä. Korostan myös oma-aloitteisuutta, se on työelämään siirtyessä hyvin vahvassa roolissa. Pidän myös luovuutta tärkeänä, niin että tuo enemmän omaa osaamistaan ja taitojaan esille kuin haasteita. Portfolioon kannattaa satsata, sillä se konkretisoi työnantajalle sen, mitä käytännössä osaat.
Laura korostaa myös tuen hakemisen tärkeyttä.
– Livessä on paljon mahdollisuuksia saada tukea. Ei ole mikään häpeä, jos joutuu ottamaan sairauslomaa opinnoista, koska sitten taas jaksaa opiskella tai olla työelämässä. On kaikista tärkeintä muistaa pitää huolta omasta hyvinvoinnista.