Liven paneelikeskustelu: Tulevaisuuden työelämä vaatii osaamisen kehittämistä ja uudenlaista käsitystä työstä

Live järjesti keskiviikkona 24.4. keskustelutilaisuuden, jossa tarkasteltiin, millainen on täsmätyökykyisten rooli tulevaisuuden työelämässä, miten teknologia ja tekoäly muuttavat työelämää ja millä tavoin pystymme pitämään työvoiman mukana muutoksessa.

Helsingin kaupungin työllisyysjohtaja Annukka Sorjonen toi esiin, kuinka työelämän muutoksiin liittyy aina monia puolia: esimerkiksi digitalisaatio on luonut osallistumisen mahdollisuuksia eri tavalla kuin aiemmin. Teknologia voi auttaa työntekijöitä ja työnantajia löytämään toisensa, kun tietyllä osaamisella, työkyvyllä ja ajatusmaailmalla varustettu tekijä sekä tiettyjä asioita tarvitseva työnantaja voivat kohdata.

Työelämän muutoksessa on hyvä huomata myös työsuhteiden ja työhön liittyvien ilmiöiden moninaisuus. Puheemme laahaa Sorjosen mukaan työelämän todellisuuden perässä, ja meidän olisi hyvä muuttaa tapaamme puhua. Jo nyt perinteisten työtehtävien rinnalle on syntynyt uusia työtehtäviä.

– Ei ole olemassa normaalia ja epänormaalia työtä, on vain erilaisia töitä ja erilaisia ihmisiä. Sama ihminen voi olla täysin työkykyinen tietyn tyyppisessä tehtävässä, mutta täsmätyökykyinen toisessa, Sorjonen korosti.

Poliittisessa päätöksenteossa pitää Sorjosen mukaan varmistaa, että tulevaisuutta pääsevät rakentamaan myös ne, jotka ovat koulutuksen ja työn ulkopuolella ja joille ei ole karttunut työelämän perustaitoja koulutuksesta. Samalla tulee luoda työantajariskiä madaltavia mekanismeja, jotta yritykset uskaltavat palkata erilaisia ihmisiä.

– Viime kädessä työtä tekevät organisaatioiden ja rakenteiden sijaan ihmiset. Kaikki se työ, jota me joka päivä teemme, rakentaa tulevaisuutta – toivottavasti aina vain paremmaksi. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan myös empatiaa. Empatia luo pohjan uusien asioiden ja innovaatioiden syntymiselle, koska se lisää vuorovaikutusta ja yhteenkuulumista, Sorjonen pohti.

Esimerkkinä tulevaisuuden rakentamisesta Sorjonen nosti esiin sen, kuinka Helsingin kaupungilla on käytössään hankintoihin sidottu työllistämisehto. Työllistämisehdolla kaupunki kannustaa palvelunjärjestäjää tai toimittajaa palkkaamaan erilaisia ihmisiä. Lisäksi Helsingin kaupunki tarjoaa digitaitojen ohjausta, valmennusta ja neuvontaa esimerkiksi kirjastoissa.

Osaamisen kehittämisen pitää olla mahdollista kaikille

Työelämässä on meneillään yhden muutoksen sijaan useita muutoksia samaan aikaan, totesi Sitran johtava asiantuntija Milma Arola. Isot kehityskulut vaikuttavat hänen mukaansa kaikkiin toimialoihin, ammatteihin ja tehtäviin, mutta eri tavoin. Arola muistutti, että siinä missä viitisen vuotta puhuttiin paljon robotisaatiosta ja manuaalisen työn katoamisesta, nyt pinnalla on tekoäly.

– Meidän pitää ajatella tekoälyä ja kaikkia muitakin muutoksia toimiala- ja tehtäväkohtaisesti. Tulevaisuus ei tosiaankaan vyöry päällemme, vaan jos haluamme, me voimme vaikuttaa siihen. Tulemme saamaan sitä, mihin valjastamme työelämän muutoksen, Arola sanoi.

Työelämän muutosten isoimmat riskit liittyvät Arolan mukaan polarisaatioon. Polarisoituneessa yhteiskunnassa pieni joukko ihmisiä saa talouskasvun hyödyt, työtä on vain korkean tason osaamiselle ja ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet pysyä mukana työelämän muutoksessa.

Tulevaisuuden työelämässä kaikilla pitää olla Arolan mukaan perusosaamista luku-, kirjoitus-, digi-, vuorovaikutus- ja oppimistaidoissa. Toimiala- ja tehtäväkohtainen osaaminen rakentuu näiden päälle. Hän nosti esiin myös työuran aikaisen oppimisen merkityksen ja aikuiskoulutustuen lakkauttamisen.

– Yhteiskunnan pitää jollakin tavalla varmistaa, että elinikäinen oppiminen ja osaamisen kehittäminen on mahdollista kaikille. Osaamisen kehittämisestä on kaikille hyötyä: yksilö pysyy yhteiskunnassa kärryillä ja saa lisää osaamista, organisaatiot saavat osaavia tekijöitä ja yhteiskunnan osaamistaso kasvaa, Arola sanoi.

Riskien lisäksi pitää nähdä myös työelämän muutokset tuomat mahdollisuudet.

– Meillä on työelämässä esimerkiksi paljon ihmisiä, joilla on oppimisvaikeuksia. Voisimmeko hyödyntää teknologiaa siihen, että nämä ihmiset pystyisivät oppimaan paremmin työssään tai suoriutumaan työstään paremmin? Tämä voisi olla esimerkiksi tietomassan käsittelyä, laskemista tai tekstin muuttamista kuviksi, Arola pohti.

Yrityksillä on oma vastuunsa kaikkien osallistamisesta työelämään

HemmaKodin toimitusjohtaja Marika Pendolin toi esiin työtehtävien pirstaloitumisen tulevaisuudessa: saatamme jatkossa tehdä samanaikaisesti palkkatöitä, toimia sivutoimisesti yrittäjinä ja olla mukana tuloja tuovassa harrastustoiminnassa. Teknologia voi auttaa meitä tässä muutoksessa.

– Digitalisaatio ja teknologia tulevat olemaan osa tulevaisuuden työelämää, mutta ne eivät korvaa tunnetaitoja tai inhimillisyyttä. Meidän pitää pohtia, miten käytämme teknologian tuottamaa tietoa ja mihin jaamme teknologian tuottaman voiton, Pendolin kertoi.

Pendolin toi esiin huolensa siitä, kuinka työttömyysturvan suojaosan poistuminen vaikeuttaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Hän muistutti, kuinka jokainen haluaa kokea osallisuutta ja tuntea kuuluvansa johonkin. Tällä hetkellä lainsäädäntö ei tarpeeksi auta heitä työllistymään.

Jokainen yhteiskunnan sektori on vastuussa tulevaisuuden työelämästä ja osaamisen kehittämisestä, totesi Pendolin. On löydettävä yhdessä uusia keinoja löytää ja kouluttaa osaajia sekä mahdollistaa matalan kynnyksen työllistyminen erilaisille ihmisille. Tässä työssä tarvitaan avointa keskustelua ja positiivisia esimerkkejä.

– Yritykset luovat työpaikkoja, ja mielestäni jokaisella yrityksellä on tietynlainen vastuu miettiä, miten voimme osallistaa kaikki työelämään ja miten toteutamme sen. Haastattelimme eri kokoisia yrityksiä, ja näistä vastauksista selvisi, että yritykset haluavat työllistää erilaisia ihmisiä, mutta ne tarvitsevat tietoa ja apua työllistämiseen, Pendolin sanoi.

Vanhojen tuttujen reittien sijaan pitää avata uusia ovia. Pendolin toi esiin, kuinka esimerkiksi Live-säätiö ja HemmaKoti ovat saaneet hyviä tuloksia kevytyrittäjyyteen pohjaavasta työllistämismallista, joka auttaa täsmätyökykyisiä työllistymään matalalla kynnyksellä.

Data ja analytiikka auttavat ennakoimaan tulevaisuuden työelämää

Varman kuntoutus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden palvelujohtaja Sanna Salmisen mukaan työelämän muutoksessa pitää ottaa huomioon yksilöiden osaamisen lisääminen. Muutos vaatii jokaiselta valveutuneisuutta, omaa aktiivisuutta ja halua oppia. Tulevaisuuden taitoja pitää harjoitella ja katsoa pidemmälle tulevaisuuteen ja miettiä, millaista osaamista siellä tarvitaan.

Työelämän murroksessa on Salmisen mukaan apua myös datasta ja analytiikasta: esimerkiksi työeläkeyhtiöissä on valtavasti tietoa erilaisten toimialojen ja töiden vaatimuksista, voimavaratekijöistä sekä työkykyriskeistä. Tämä tieto voi auttaa yrityksiä ennakoimaan tulevaisuuden työelämää.

– Samaan aikaan kun digitaalisia työkaluja kehitetään ja ne auttavat meitä onnistumaan, puhutaan myös vastuullisuudesta, monimuotoisuudesta ja eettisistä periaatteista. Mielestäni on hienoa, että näitä asioita viedään käsi kädessä eteenpäin, Salminen sanoi.

Osaamisen kehittäminen on Salmisen mielestä äärimmäisen tärkeää, jotta meillä kaikilla on mahdollisuus onnistua tulevaisuuden työelämässä. Kaikkien taitojen ei kuitenkaan tarvitse olla huipussaan kaikkialla, vaan keskeistä on arvioida, millä tasolla tarvitsemme tiettyjä taitoja eri työtehtävissä.

Salmisen mukaan on tärkeää myös miettiä sitä, kuinka paljon työelämässä opitaan, onko ihmisillä jaksamista opiskella vapaa-aikana ja edellyttääkö työssä onnistuminen jatkossa opiskelua myös vapaa-ajalla. Samalla on hyvä huomioida mahdolliset muutokset työelämässä ja sen ulkopuolella.

– Elämän ja työuran aikana myös voi myös tapahtua erilaisia asioita, kuten työttömyysjaksoja ja työsuhteiden pirstaloitumisia. Meidän pitää huolehtia siitä, että poikkeustilanteissa on saatavilla hyviä palveluverkostoja sekä vaikuttavia tukimuotoja, Salminen totesi.

Tukien täytyy huomioida erilaiset työsuhteet

Viime aikoina työelämän teknologinen muutostahti on kiihtynyt, arvioi Ammattiopisto Liven rehtori Antti Aavikko. Työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän digitaalisia taitoja, vuorovaikutustaitoja ja uudistumiskykyä, vaikka kyse olisi suorittavasta työstä. Aavikon mukaan yhteiskunnan kyydissä pysyminen vaatii aiempaa enemmän tsemppaamista, mikä saattaa pudottaa osan ihmisistä takamatkalle.

Ammattiopisto Liven tavoitteena on varmistaa, että jokaisella opiskelijalla on perusosaamista vuorovaikutus- ja digitaidoissa. Lisäksi opiskelijat saavat jo opintojen aikana kokemuksia erilaisiin työyhteisöihin kuulumisesta ja tämän hetken työelämästä. Live tarjoaa myös työpaikkaohjaajakoulutusta, jonka avulla voidaan auttaa työnantajia ja -tekijöitä tukemaan erityistä tukea tarvitsevaa kollegaa.

– Samalla esimerkiksi tyypillisen työsuhteen määritelmä on muuttunut. Itselleni 1970-luvun puolivälissä syntyneenä tyypillisessä työsuhteessa tehdään maanantaista perjantaihin päiväsaikaan töitä, ja työsuhde on melko pysyvä. Monet nuoremmat ihmiset puolestaan pitävät korkeintaan 12 kuukauden mittaisia projekteja tyypillisinä työsuhteina, Aavikko sanoi.

Työelämän muutokset voivat tuoda myös mahdollisuuksia erilaisille ihmisille. Aavikon mukaan esimerkiksi ravintola-alan työvoimapula pääkaupunkiseudulla on tuonut Ammattiopisto Liven opiskelijoille työmahdollisuuksia: alan yrittäjät ovat huomanneet, että on tekijöitä, joille esimerkiksi lounaskattaus on juuri sopiva määrä työtä päivässä.

Tuloeroja ja hyvinvointieroja tasaavat sosiaalituet perustuvat Aavikon mukaan edelleen perinteiseen ajatukseen tyypillisestä työsuhteesta. Polarisaatio voi kasvaa, jos tietynlainen työelämään kiinnittyminen evää muita tarpeellisia tukitoimia ihmisiltä, jotka eivät kykene osallistumaan työelämään kokoaikaisesti.

– Tukimuodossa pitäisi huomioida nykyistä paremmin se, onko ihminen niin sanotussa tyypillisessä vai epätyypillisessä työsuhteessa. Lisäksi työ tulisi rakentaa niin, että se tuottaa osallisuuden kokemusta. Tutkimusten mukaan työssä koettu hyvinvointi on yhteydessä korkeampaan tuottavuuteen, Aavikko sanoi.

Oppimisen tuki pitää valtavirtaistaa

Keynote-puheenvuorossa Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE:n toimitusjohtaja Veli-Matti Lamppu nosti esiin, kuinka erilaista oppimisen tukea tarvitsevien määrä kasvaa nopeasti ja kuinka oppimisen tuki pitäisi valtavirtaistaa niin oppilaitoksissa kuin työelämässäkin.

Ammatilliseen koulutukseen osallistuu vuosittain yli 330 000 opiskelijaa. Tämä tarkoittaa, että enemmän kuin joka kymmenes työikäinen suomalainen on ammatillisen koulutuksen piirissä joka vuosi. Oppimisen tuen ja täsmätyön haasteet koskettavat kaikkia suomalaisia oppilaitoksia, Lamppu sanoi.

– Meidän pitäisi luoda oppimisalusta, joka sopii kaikille opiskelijoille tavalla tai toisella. Pedagogisten järjestelyjen tulisi huomioida erilaiset oppijat ja oppimistyypit, pienryhmäopetusta lisätä, työpaikalla tapahtuvaa oppimista tukea ja oppimisympäristöjä muovata erilaisuutta huomioiviksi, Lamppu totesi.

Suomessa on Lampun mukaan paljon työhön halukkaita työntekijöitä ja työnantajia, jotka eivät kohtaa. Taantumasta huolimatta maatamme vaivaavat sekä kohtaanto-ongelma että työvoimapula, eivätkä talous ja tuottavuus kasva sillä vauhdilla kuin olisi mahdollista. Samalla väestön ikärakenne on haastava, ja siksi työurien tulisi Lampun mielestä niin pidentyä kuin yksilöllistyäkin.

Lamppu totesi, että ratkaisuja voidaan löytää niin yksilökohtaisista ratkaisuista, täsmätyöstä kuin oppimisen tuesta elämän eri vaiheilla. Täsmätyökykyisyydenkin käsite tulisi valtavirtaistaa: jos yrityksellä on työvoimapula, työtä pitäisi voida sovittaa sopivammaksi monenlaisille ihmisille.

Käsitteiden ja diagnoosien takaa tulee aina nähdä ihminen ja hänen yksilölliset tarpeensa.

– Jos työelämässä huomioitaisiin työntekijöiden erilaiset tarpeet ja vahvuudet, työssäjaksaminen paranisi, työurat pidentyisivät, yksilöt voisivat paremmin, työstä tulisi tuottavampaa ja valtiontalous kasvaisi, Lamppu totesi.